Jos ei oteta huomioon immateriaalioikeuksia, kuten patenttia, tavaramerkkiä ja tekijänoikeuksia, koskevia lakeja, Suomessa ei ole ollut voimassa erillistä lakia liikesalaisuuksien suojasta. Lukuisissa laeissa on toki ollut yksittäisiä säännöksiä liike- ja ammattisalaisuuksien sekä yrityssalaisuuksien suojaamiseksi, mutta se on aiheuttanut sen, että kokonaiskuvaa on ollut osaltaan vaikea hahmottaa. Ilman erillistä salassapitosopimusta, yritysten on siis ollut hankala tietää, mitä kaikkea heidän liikesalaisuuksiinsa kuuluu ja mitä oikeussuojakeinoja heillä on käytettävissään. Tämä muuttui kuitenkin elokuun 15. päivänä kuluvaa vuotta, kun voimaan astui uusi liikesalaisuuslaki.
Uusi liikesalaisuuslaki
Suurin muutos on, että laista löytyy nyt liikesalaisuuksien määritelmä, mitä aiemmin ei ole ollut. Erillisissä laeissa, joissa on säädetty liikesalaisuuksien suojasta, on käytetty moninaisia käsitteitä, kuten: liike- ja ammattisalaisuus, ammatti- ja liikesalaisuus, liikesalaisuus ja yrityssalaisuus. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi, liikesalaisuuden määritelmä on nyt avattu erikseen lainsäädännössä. On huomattava, ettei liikesalaisuuslakiin otetulla liikesalaisuuden määritelmällä ole kuitenkaan muutettu vallitsevaa oikeustilaa siitä, mitä on pidettävä liikesalaisuutena.
Liikesalaisuuslain mukaan, jotta tieto on liikesalaisuus, sen on täytettävä tiivistetysti kolme vaatimusta. Ensinnäkin liikesalaisuutena pidetään tietoa, joka on kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä yhdistelmänä rajoitetun henkilöpiirin, joka tavanomaisesti käsittelee tällaisia tietoja, tiedossa. Liikesalaisuutena ei siis voida pitää sellaista yleistä kokemusta ja taitoa, jotka henkilöt ovat hankkineet osana tavanomaista työskentelyään ja ammattitaitoaan. Toiseksi liikesalaisuudella on oltava elinkeinotoiminnassa taloudellista arvoa. Taloudellinen arvo ei edellytä sitä, että tietoa jo hyödynnetään elinkeinotoiminnassa, mutta sillä tulee olla mahdollista taloudellista arvoa ja sillä tulee olla yhteys elinkeinotoimintaan. Lisäksi liikesalaisuudelta edellytetään, että liikesalaisuuden laillinen haltija on ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin pitääkseen tiedon salassa, suojatakseen sen. Vaatimus tarkoittaa, että liikesalaisuuksia käsittelevien henkilöiden on oltava tietoisia tiedon luottamuksellisuudesta.
Laki ja sopimukset
On hyvin tavanomaista, ja suositeltavaa, että liikesuhteissa tehdään liikesalaisuuksia koskeva salassapitosopimus. Liikesalaisuuslain mukaan salassapitosopimuksessa tai muussa sopimuksessa oleva liikesalaisuuden käyttämistä tai ilmaisemista rajoittava velvoite johtaa siihen, että toiminta on kiellettyä nyt myös liikesalaisuuslain mukaan. Tämä taas mahdollistaa liikesalaisuuslaissa mainittujen oikeuskeinojen käyttämisen.
Liikesalaisuuslailla on mahdollista saada suhteellisen kattavaa liikesalaisuuksien lakisääteistä suojaa myös ilman salassapitosopimuksia tai salassapitoehtoja. Liikesalaisuuslailla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta yritysten käyttämiin salassapitosopimuksiin, eikä se poista tarvetta niiden käyttämiseen. Salassapitosopimuksissa ja muiden sopimusten salassapitoa koskevissa ehdoissa voidaan määritellä liikesalaisuus kattavammin ja sopia selvät seuraamuksen liikesalaisuuden salassapidon rikkomisesta. Liikesalaisuuslaissa vahingonkorvaus liikesalaisuuden rikkomisesta perustuu tosiasiallisen vahingon täysimääräiseen korvaamiseen, ja tosiasiallisen vahingon toteennäyttäminen voi olla hankalaa. Salassapitosopimuksissa ja -ehdoissa voidaan kuitenkin sopia kiinteä korvauksen määrä liikesalaisuuden rikkomisesta siitä riippumatta, mikä todellinen aiheutunut vahinko on.
Uudesta liikesalaisuuslaista huolimatta, yrityksissä on suositeltavaa laatia erikseen liikesalaisuuksia koskeva salassapitosopimus asiantuntijoiden avustuksella, jotta salassapitoehdot palvelisivat parhaiten yrityksen omia tarpeita ja ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin.
